Family Silas, Finland (2014)

“We learned a lot about ourselves and about us as a family. It was an experience that we could never have really understood before we started the journey. Now we are sure that this Camino was our first, but not our last…”

Read More

< Previous Story

Next Story >

Finnish


Perhe Silas, Suomi

Vaikka emme tienneet pyhiinvaeltamisesta juuri mitään, jo vuosien ajan olimme haaveilleet Caminosta. Ajatus yksinkertaisesta, kävelyn täyttämästä elämästä tuntui omalta. Saatuamme kaksi lasta hyvin pienellä ikäerolla, Caminosta tuli meille vain haave. Haave, jonka luulimme toteutuvan vasta vuosien päästä.

Helmikuussa 2014 istuin keittiön pöydän ääressä. Aloimme keskustella, olisiko nyt oikea aika Caminolle. Lapset olisivat vielä tarpeeksi pieniä mahtuakseen kärryihinsä ja tarpeeksi suuria selvitäkseen matkan rasituksista. Meillä oli riittävästi aikaa, jotta pystyisimme toteuttamaan unelmamme. Viisitoista minuuttia myöhemmin päätimme tehdä sen!

Matkaan valmistautuminen oli suuri projekti. Alun alkaen meille oli selvää, että tekisimme matkan ilman ulkopuolista apua. Niinpä esimerkiksi mukaan otettavat varusteet piti harkita tarkkaan. Toisin kuin monen muun, meidän piti kahden aikuisen kulkijan tarpeiden lisäksi huomioida myös 3- ja 4-vuotiaiden lapsiemme tarpeet. Sokean mieheni rinnalla matkan taittaisi myös hänen opaskoiransa Uuno, joten myös koiran tarpeet piti ottaa huomioon matkaa suunnitellessa.

Harjoittelimme paljon. Onneksi lapset olivat tottuneet istumaan työntämissäni juoksukärryiksi muunnetuissa polkupyörän peräkärryissä. Meidän aikuisten piti olla huippukunnossa, kun Camino alkaisi. Jokainen harjoituskilometri tuli tarpeeseen Espanjassa.

Aloitimme ranskalaisen reitin Pamplonasta toukokuun 2014 puolivälissä. Keskusteltuamme reitin kulkeneen ystävän kanssa, päätimme aloittaa kulkumme Pyreneiden jälkeen. Emme halunneet riskeerata terveyttämme tai henkeämme. Kävelimme Pamplonasta Santiago de Compostelaan, josta jatkoimme Finisterraan. Yhteensä matkamme oli noin 800 kilometriä. Aikaa kului kuusi viikkoa. Kuusi ikimuistoista viikkoa.

Olimme aika eriskummallinen porukka. Moni oli kuullut meistä etukäteen. Muut pyhiinvaeltajat halusivat jutella kanssamme ja kuulla tarinamme. Oli mahtava tavata niin monia kanssakulkijoita. Osa kertoi saaneensa esimerkistämme voimaa, mutta yhtälailla monen tarina kosketti meitä ja auttoi jaksamaan vaikeissa paikoissa. Saimme useita ystäviä, joiden kanssa olemme yhteydessä yhä Caminon jälkeen.

Kävelyn myötä jalkamme tulivat kipeiksi, saimme rakkoja ja paloimme auringossa. Saimme muistoja, jotka pysyvät matkassamme aina. Kuljimme polkuja ja ylitimme esteitä, joita emme olleet uskoneet kohtaavamme. Ylitimme huippuja, jotka olivat Haltia korkeampia. Olimme onnellisia, väsyneitä ja joskus epävarmoja. Ylitimme kaikki eteemme tulleet esteet. Joskus kiitos siitä kuului Camino-perheellemme. Joskus paikallisten ystävällisyydelle. Usein, kiitos kuului sisulle, jota meillä taisi olla mukana luultua enemmän.

Opimme paljon itsestämme niin yksilöinä kuin perheenä. Camino oli kokemus, jota ei voinut etukäteen ennakoida. Touko-kesäkuussa 2014 kuljimme ensimmäisen Caminomme. Eikä se varmasti ollut viimeinen…

Valeriina, Janne, Alina ja Arttu, sekä opaskoira Uuno

English


The Camino was our dream for years. We didn’t actually know anything about Caminos or pilgrimages. But the thought of a simple life, simply walking every day, felt like something meant for us. After we had two children really close together, we thought the Camino would be something we could do after decades.

One day in early 2014 we were sitting in our kitchen and started to talk about doing the Camino the same year. Somehow the time felt right. The kids would grown enough to handle the journey but still small enough to fit in a little buggy which I could push along. We had the free time we needed to accomplish this and the possibility to make our dream come true, and so fifteen minutes later we decided to do it!

It took us lot of preparation. We planned to do the Camino without any guides or other support, so we had to think about gear really carefully. The other difference is that we had to plan for 4 people. We were two adults and two small children – 3 and 4 years at the time – and for my husband’s guide dog. Yes, my husband is blind and therefore walks with his guide dog Uuno. We also had to train plenty. Luckily the children were used to sitting in their buggy, which I pushed around even back home. But we needed to be in good shape. Every kilometer of practice was useful once we started walking in Spain.

We started the Camino Frances in mid-May 2014 from Pamplona. After a lot of thought and discussions with friends who had done the Camino before, we decided to skip walking over the Pyrenees. We didn’t want to risk our health or lives. We walked to Santiago and continued to Finisterre, altogether covering over 800 kilometers (500 miles). It took us almost six weeks. Six unforgettable weeks.

One can imagine how peculiar company we were. Many had heard about us in advance. Some wanted to talk with us, hear our story. It was wonderful to meet so many interesting people. We were an inspiration to some and many we met were inspirations to us. We got lots of friends with whom we have stayed in contact after the camino.

It was not easy all the time. We got blisters, sun burns and sore feet. Sometimes we felt insecure about our abilities or the path. But we did make memories that no one can take away from us. We came across paths we had never dreamed of walking. When we crossed the highest point of the Camino, We were tired but happy. And all the obstacles we encountered, we solved – sometimes thanks to our camino family, sometimes thanks to the kindness of local people. And on some occasions, it was thanks to our stubbornness, which helped us push through some difficult times.

We learned a lot about ourselves and about us as a family. It was an experience that we could never have really understood before we started the journey. Now we are sure that this Camino was our first, but not our last…

-Valeriina, Janne, Alina and Arttu, and guide dog Uuno, Finland

Read More Stories

Jason, USA

Kirby, USA

Share This